Osoitin Darwinin lajinkehitysteorian pitävyyden myös taaksepäin istuskelemalla eräässä kohtalaisen suositussa keskusteluhuoneessa.

54 g suklaata voi aiheuttaa 10 minuuttia kirjoitusta jossa eräällä tavalla hauskasti 54 g pilkottiin pikogrammoihin asti. Jostain syystä minua ei naurattanut. Aikuisten, herrajumala, aikuisten ihmisten pohdiskelu siitä mitä syödään iltapalaksi täytti keskusteluhuoneen keskustelutilan. Hymiöitäkin näkyi - joku oli huolissaan siitä että omaa inhimillisen vihantunteen. Minussa moinen herätti varsin inhimillistä vihaa.

Keskusteluhuoneet tuovat ihmisestä pahimmat puolet esiin. Olemme joko maanisella tasolla positiivisia tai yritämme positivisoida myös asiat jotka eivät ole positiivisia. Negatiivinen tai luonnollinen koetaan uhkaavana - se eriytetään itsestä. Harmaan sävyt ovat kadonneet ja jäljelle jäi musta tai valkea. Ainoa asia joka loistaa on - Radiopuhelimia mukaillen - järjen poissaolo.

Tämänkaltaisina päivinä on vaikea kokea tulevaisuutta optimismin himmentyessä syvään pimeyteen.