Jokainen kuolee joskus. Jotkut kuolevat aikaisemmin, jotkut kuolevat oman käden kautta mutta jokatapauksessa jokainen kuolee joskus. Tämä yksinkertainen fakta vaikuttaa olevan meille suomalaisille erityisen hankala sillä viime päivinä televisio ja tiedotusvälineet ovat jeesustelleet siitä miten asiat ovat.

Ihan kuin emme tietäisi.

Sillä ei ole v-ttuakaan väliä miten asiat ovat vaan se, että niille ei tehdä yhtään mitään. Minun syvästi rakastamani Tukiasema (www.tukiasema.net niille teletapeille jotka haluavat nähdä jotain typerää) on viimeisen vuoden aikana kasvattanut ihmisten egoja ja täysin turhaa kaistatilaa on hukattu outojen ja bizarrien - lyhyesti todettuna epätoivoisten itsemurhasuunnitelmien kanssa peuhaamisesta.

Aika lopettaa moinen potaska. Kuusi kerrosta. Juna. Luoti. Ei itsemurha niin monimutkainen juttu ole ja sen vatvominen onko se moraalisesti oikein vai väärin omaa kaksi vastausta jotka kummatkin voidaan osoittaa tosiksi. Itsemurhan tiimoilla tapahtuva masturbaatio näppäimistön kautta ei omaa mitään järkevää tarkoitusta. Sana masturbaatio on käytössä siksi, että itsemurhan perusteleminen itselle on suunnilleen yhtä älyllistä puuhaa kuin masturbaatio.

Olen puhunut.

Useampaankin otteeseen viime aikoina minua on lähestynyt venäläinen "hyvin energinen hyvin positiivinen hyvin iloinen hyvin hyvä hyvää elämää elävä" Galina. Veikkaan että Galinan tuntevat kaikki muutkin jotka joutuvat ajoittain käymään sähköpostijätteen nimeltä spam läpi. Koska olen häviäjä ja elämässäni ei ollut mitään muutakaan mielenkiintoista päätin reagoida Galinaan. Galina etsii kuningasta jostain tyypistä nimeltä Marcel joka ei ole minun nimeni mutta paskaako tuolla väliä.

Ensimmäinen viesti lähtee ja Galinasta paljastuu uusia mielenkiintoisia piirteitä. Ensimmäinen oli työosoitteen käyttö (domain johtaa johonkin jätteidenkäsittelylaitokseen Valko-Venäjällä) joka vaihtuu nyt raflaavan railakkaaseen [email protected] -osoitteeseen. Tämä osoite on puolestaan venäläinen vosubingo jossa länsivaluutan tuoksuun reagoivat venäläisnaiset esittelevät parhaat puolensa jotta joku meistä länsimaalaisista pelastaisi potentiaalisen naisen nykyvenäjältä.

Jatkan kuitenkin viestienvaihtoa ja Galina hyppii silmille kuin tsunami. Viesteissä seuraa noin viikon aikajatkumolla tilanne jossa Galina kertoo kaiken paikasta jossa asuu ja ylistää sen luonnonkauneutta ja mahdollisuuksia työskennellä. Tästä paratiisista Galina ei kuitenkaan jostain kumman syystä pidä koska loppuviikkoon mennessä olen valloittanut Galinan sydämen muutamalla "niinjuu"- tason viestillä. Ennen minua Galinalla ei ollut mitään, nyt hänellä on kaikki. Tai ei ihan - tarvitaan 2000 USA:n dollaria että Galina pystyy käymään täällä EU:n alueella paikasta jossa ainakin minun tiedon mukaan sijaitsi valuuttaa rupla käyttäviä ihmisiä. Vedän rajan ja Galina yrittää vedota sydämeeni sillä kuinka rahan puute saa hänet kärsimään. Välttämättömän rahan määrä putoaa 1500 dollariin.

Mielenkiintoista sillä 500$ vie aika pitkälle jollain halpalentoyhtiöllä ja vielä pidemmälle Aeroflotilla tai muulla vastaavalla. Esitän muutaman suoran kysymyksen ja Galina katoaa elämästäni. Tai ainakin hetkeksi: hän avaa 100% samalla viestillä keskustelun toisessa sähköpostilootassani. Mitä opin?

Jos ihmisyys joskus tuntuukin myönteiseltä jutulta niin spammiin reagoiminen saa misantropian määrän vyörymään yli äyräiden.

Luulen joskus olevani masokisti. Hengailen netin keskustelupalstoilla kirjoittamatta koskaan juuri mitään koska joko a) olen tyhmempi b) olen parempi kuin kirjoittajat. Todennäköisesti hieman kumpaakin.

Sen sijaan netin palstojen uskontokeskusteluista ei tarvitse nostaa epäilystä paremmuudesta tai huonommuudesta. Evankelisointi puuduttaa, saatana puuduttaa, ateismi puuduttaa. Miksi? Nuo argumentit... ne on luettu miljardi kertaa, kumottu, riidelty palasiksi ja lopulta kohdistettu henkilökohtaisena v-ttuiluna kun aatteen palo loppuu.

Koska näissä jutuissa pitää aina ottaa joku kanta otan kummankin pohjallisen. Kenties typerintä ateismissa on elämän perustaminen siihen että jotain ei ole. Jotain ei ole, siis olen. Mitä tämä kertoo ateistin mielestä?

Mutta eipä puhtoista jälkeä tule kun vilkaisee näiden kisojen uskonto-liigaan. Siinä vaiheessa kun psykologia loppuu aletaan takomaan Raamatulla päähän. Kristinuskossa olemassaolo perustetaan siihen että joku kärsii puolestani. Joku kärsii, siis olen. Mitä tämä kertoo kristityn mielestä? Tai: rakasta jotain tai palat?

Kaikista kipeintä uskontokeskusteluissa on kuitenkin ateistina itseään esittelevien ksenomaaninen tarve ylistää vanhoista uskonnoista jotain muuta kuten hindulaisuutta, juutalaisuutta, islamia et cetera. Tällöin koko ideologia muodostuu sangen hämmentäväksi: Jotain ei ole, mutta on olemassa jotain joka ei ole ihan samalla tavalla, siis olen. Tämäkin päätelmä on virheellinen sillä ateisti-pösilön pitää maailmankuvan eheyden nimissä kieltää vaikkapa islam. Mutta näin ei tapahdu. Järki ei kulje ja minä veikkaan jutun juonen olevan lapsenomaisessa isäkapinassa jossa isänmurhat tehdään julistamalla jonkun ei-kristillisen uskonnon ylemmyyttä.

Näin se käy: keksitään joku kewl uskonto ja puhutaan sen puolesta ihan vain siksi että niitä uskovia on kuitenkin Suomessa vähän ja ovat ne niin pirun mielenkiintoisia. Jälleen palaamme jotain ei ole, siis olen-päätelmiin. Ja jos ateismi on myös arvomaailmaltaan muka erilainen niin missäpäin näkyy ateismia ilman kristillistä humanismia joka on kuitenkin vaikuttanut koko etiikan muodostumiseen? Missä ovat kansallissosialistiset ateistit?

Joten: kuka hyötyy? Pelkästä keskustelusta ei hyödy kukaan koska rintamalinjat ovat vedetty jo vuosia sitten ja betonibunkkereistaan nuo kaksi mylvivää osapuolta viskovat sanoja naapurijuoksuhaudan synkkiin vesiin. Mutta ehkä kuitenkin joku: ksenomania takaa maahanmuuttaneille islamilaisille mahdollisuuden uiskennella ksenomaanin pikkuhousuihin olemalla vain suomen kieltä osaamaton hymyilevä pikku viikari.

Että me olemme tyhmiä.

Mikä voisikaan pilata päivän pahemmin kuin sukupuolikeskustelun seuraaminen. On aivan sama käydäänkö tätä sukupuoleen liittyvää keskustelua Iltasanomissa naisen perseen suhteen koetuista paineista tai yliopistorakennuksen kahvilassa, ilmaiseeko tanssinopettaja rakkautensa vastakkaista sukupuolta kohtaan vinkkaamalla potkusta munille ...

Koska kaikki tämä on samaa aina ja kaikkialla. Siitä hetkestä lähtien kun hormonit pörähtävät 12 vuoden tienoilla käyntiin aletaan käymään ikiaikaisen turhaa keskustelua joka perustuu pääasiassa epäonnistumisiin ihmissuhteissa.

Kenelläpä niitä ei olisi. Oudoksi kaiken tämän tekee se, että muka-älykkäämmät akateemiset kantturat tekevät psyykkisen kastraation. Vielä oudommaksi tilanne muuttuu silloin kun katkeraa jäpätystä ei voi erottaa 12-vuotiaan tasolta. Eikä outoa verenmakua suussa poista se, että stereotypioita kuolaa nauta joka on ehtinyt olemaan jo 12 vuotta naimisissa. Jos mies on syvyydestä onko vaikea erota?

Eivät tosin miehetkään viattomia ole. Äijäkulttuuri ja tosimies-pohdiskelut johtavat sukupuolestaan epävarmat miehet lähes hirttäytymiseen munista kun omaa identiteettiä perustellaan jollain ikivanhalla sloganilla. Säästän lukijan siltä. Jätkämäiset armeijamuistelmat ja telamiinan kantamisen autuus tai sivariaikojen duunipaikat ovat jokatapauksessa typeriä.

Osoitin Darwinin lajinkehitysteorian pitävyyden myös taaksepäin istuskelemalla eräässä kohtalaisen suositussa keskusteluhuoneessa.

54 g suklaata voi aiheuttaa 10 minuuttia kirjoitusta jossa eräällä tavalla hauskasti 54 g pilkottiin pikogrammoihin asti. Jostain syystä minua ei naurattanut. Aikuisten, herrajumala, aikuisten ihmisten pohdiskelu siitä mitä syödään iltapalaksi täytti keskusteluhuoneen keskustelutilan. Hymiöitäkin näkyi - joku oli huolissaan siitä että omaa inhimillisen vihantunteen. Minussa moinen herätti varsin inhimillistä vihaa.

Keskusteluhuoneet tuovat ihmisestä pahimmat puolet esiin. Olemme joko maanisella tasolla positiivisia tai yritämme positivisoida myös asiat jotka eivät ole positiivisia. Negatiivinen tai luonnollinen koetaan uhkaavana - se eriytetään itsestä. Harmaan sävyt ovat kadonneet ja jäljelle jäi musta tai valkea. Ainoa asia joka loistaa on - Radiopuhelimia mukaillen - järjen poissaolo.

Tämänkaltaisina päivinä on vaikea kokea tulevaisuutta optimismin himmentyessä syvään pimeyteen.